Ketä sä kuuntelet?

Tarinan itseni kuuntelemisesta
...tai siis kuuntelematta jättämisestä.
Tämä tarina on tosi.

Asuimme puolisoni kanssa hetken aikaa pientaloalueella vuokralla määräaikaisesti. Tämä toi tietenkin aikaraamin uuden kodin etsintään. Meillä oli muutama toive uuteen asuntoon liittyen ja tunsin sisimmässäni, että sellainen ihana koti löytyisi meille kyllä. En jännittänyt. Tunsin rauhaa. Luotin vaistooni.

Selasimme asuntoilmoituksia, kävimme muutamassa näytössäkin, mutta mikään ei tuntunut kodilta. Jep, olen se tyyppi, joka tuntee kun löytää oikean - niin kodin, puolison tai vaikka kynsilakan sävyn suhteen. En ajattele, vaan luotan tuohon tunteeseen - sisäiseen tietoon.

Kun jäljellä oli pari viikkoa aikaa muuttaa, puolisoni hyppi jo seinille. En kelpuuttanut mitään asuntoa, koska ne eivät tuntuneet oikeilta. Vaistoni sanoi yhä, että kaikki kyllä järjestyy.

Mutta tarpeeksi kuunneltuani puolisoni huolta, tuo huoli ja sen mukana tulleet ajatukset täyttivät myös minut. Apua, meillä ei ole kohta kotia! Jännitin. En tuntenut enää rauhaa, vaan pakokauhua. Vaistoni oli ollut varmasti väärässä!!!!

Ja kun aika todella alkoi loppua, lupauduin viimein muuttamaan asuntoon, jota kutsuin kämpäksi. Järkeilin sen olevan hintansa ja sijaintinsa puolesta järkevä valinta. Asuisimme siellä hetken, kunnes löytäisimme kodin, joka tuntuisi omalta. Jokin tässä järkeilyssä mätti ja pahasti.

Tuo asunto ei täyttänyt mitään toiveitamme (paitsi sijainnin puolesta). Se ei tuntunut kodilta ja tiesin, etten viihtyisi siinä kauan. Aloin jo kyseenalaistamaan omaa intuitiotani ja suhdettani siihen.
Mikä mua vaivaa?

Uuteen kämppään muuttaminen tuntui myös todella haastavalta. Aikataulut eivät toimineet, muuttofirmat oli kaikki varattuja kyseiselle muuttopäivälle ja myös tunnepuolella koin luovuttaneeni. Tein kuitenkin muuttoilmoituksen ja sähkösopimuksen, jotta en muuttaisi enää mieltäni. Niin järkevä aikuinen kai tekee. Puskee eteenpäin esteistä huolimatta.

Kunnes. Juuri ennen kuin olimme allekirjoittamassa vuokrasopimusta kämpästämme, vaistoni ohjasi minut asuntoilmoitusten ääreen uudelleen. Tuli vahva tunne kurkata vielä kerran tarjonta.. Ja siinä se oli. Meidän koti. Yksi kuva riitti vakuuttumaan siitä.

Soitin heti vuokranantajalle ja sovin tapaamisen samalle päivälle. Ilmoitin puolisolleni, että menisimme katsomaan meidän uutta kotia. Hän hieman kakisteli, mutta tuli paikalle. Asunto tuntui heti kodilta. Myös puolisoni rakastui siihen heti.

Muutimme muutaman päivän kuluttua uuteen kotiimme, joka täytti kaikki toiveemme. Kaikki onnistui helposti. Muuttofirma löytyi nopealla varojalla, muuttoilmoitus ja sähkösopimus saatiin helposti muutettua ja olo oli jälleen rauhallinen. Luottamukseni intuitiooni oli palautunut ja vahvistunut entisestään.

Jos en olisi antanut muiden mielipiteiden, tunteiden ja ajatusten vaikuttaa omiini, iso määrä huolta ja murhetta olisi jäänyt kokematta. Jos olisin vain luottanut rauhan tunteen mukanaan tuoneeseen intuitiooni, olisin säästynyt säädöltä ja tunnemyrskyiltä. Jep, se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta mahdollista oppia. 

Toisaalta, tämä opetuksellinen tarina olisi jäänyt kokematta. Joten, olkaatten hyvät vain ;)

Ketä sä siis kuuntelet? Itseäsi vai muita?
<3

Kohtaa itsesi - harjoitus
Sulje silmät ja rauhoita olosi
Kysy itseltäsi:
Mitä mulle kuuluu?
Mitä kaipaan just nyt?
Mikä tekee minut onnelliseksi?
Mitä vastauksia nousee pintaan?
Jatka kyselyä itseltäsi lokakuun ajan joka päivä. Katso, mitä tapahtuu.
Uskallatko?
<3

Tehtäväni on opettaa ja auttaa sua kuulemaan oma äänesi. Parhaiten se onnistuu hiljenemällä sen ääreen. Kaikki pysähtymisen hetket (energiahoidot, yin-jooga, Reiki) ja uuden oppimiset (Herätä herkkyytesi, Reiki) auttaa sua kääntymään sisäänpäin ja tunnistamaan tuon oman äänesi. Kuulemaan sen.

Lempeää päivää!
<3 Aija Sahi

Lue myös

Intuitioharjoitus