Miten olla itseäsi kohtaan armollisempi?

Miten reagoisit, jos ystäväsi soittaisi ja sanoisi mokanneensa? Oli kyseessä isompi tai pienempi homma, luultavasti lohduttaisit ystävääsi. Uskon, että voisit käyttää sanoja "kaikki mokaa joskus" ja "ei se niin vaarallista ole". Varmasti puhuisit ystävällesi ainakin lempeästi.

Mieti nyt, että mokaat itse. Oli kyseessä pieni tai isompi moka, miten reagoit? Syytteletkö itseäsi, ruoskit tyhmyydestä ja epäonnistumisestasi. Puhut tuossa hetkessä kenties pääsi sisällä itsellesi pahemmin kuin koskaan uskaltaisit sanoa kenellekään muulle?

Jos tunnistat itsesi tästä esimerkistä, olet samanlainen kuin minä. Tästä aiheesta on vaikea kirjoittaa juuri siksi, että se on niin henkilökohtainen. Siksi se on myös äärimmäisen tärkeä.

Jos voin tällä kirjoituksella auttaa sinua edes havainnoimaan sitä, mitä pääsi sisällä tapahtuu tai voi tapahtua, olen onnistunut. Samalla tämä kirjoitus toimii muistutuksena itselleni armollisuudesta ja lempeydestä itseäni kohtaan. Se on tärkeää. <3

Jos et tunnista itseäsi tai samaistu tähän kirjoitukseen, suosittelen silti jatkamaan lukemista. Moni ympärilläsi on todella ankara itselleen. Ymmärtämällä sitä, mitä heidän päässään liikkuu, voit auttaa heitä tai oppia suhtautumaan asiaan myötätunnolla.

Huomioin vielä, että itselleen ankarana olo ja itsensä puskeminen eteenpäin ovat eri asioita. Itsensä eteenpäin puskeminen lempeydellä on vain upea juttu! On myös hyvä välillä kyseenalaistaa omaa toimintaansa ja olla kriittinen. Tässä tekstissä puhun siitä itsensä ruoskimisesta, jota niin monet tekevät.

Kiitos, että luet tämän tekstin. Toivon sinun myös kertovan minulle, mitä tunteita se sinussa herätti. Laita vaikka sähköpostia tai viestiä somessa. Se merkitsee minulle paljon!

Onko sisälläsi tyyneys vai myrsky sen jälkeen, kun et ole saavuttanut haluamaasi tai mokannut jossain?
Onko sisälläsi tyyneys vai myrsky sen jälkeen, kun et ole saavuttanut haluamaasi tai mokannut jossain?


Epäonnistumisen tunne ruokkii pienestä myrskystä tsunamin

Olen todella opetellut tuota armollisuutta itseäni kohtaan viime vuosina. Opettelen yhä ja varmasti tulen aina opettelemaan. Huomaan kuitenkin jo suurta kehitystä siinä, kuinka puhun itselleni. Se on osoitus siitä, että on tärkeää myöntää jos jokin asia elämässä kaipaa muutosta. Silloin voi myös havainnoida sen, kun tilanteeseen on tullut muutos tai siinä on kehittynyt.

Myönnän. Olen ollut koko ikäni ankara itselleni. Olen pyrkinyt suoriutumaan tärkeäksi kokemistani asioista täydellisesti. Olen halunnut menestyä, olla hyvä ja näyttää sen myös kaikille. Olen asettanut riman todella korkealle ja jos en ole päässyt loikkaamaan kevyesti riman yli, olen lannistunut. Lannistuneena olen sättinyt itseäni, rankaissut itseäni ja puhunut pääni sisällä itselleni aivan kamalalla tavalla. Pahimmassa tapauksessa olen luovuttanut hetkellisesti täysin edes yrittämisen.

  • Ylioppilaskeväänäni, saatuani tulokset, romahdin täysin. Olin keskittänyt energiani niihin aineisiin, jotka koin itselleni tärkeiksi ja mieluisiksi. Yksi näistä aineista oli äidinkieli. Kuultuani tulokset, koin "mokanneeni täysin". Ainekirjoitustehtävässä olin ymmärtänyt tehtävänannon hieman väärin, mikä oli tiputtanut arvosanaani reippaasti. Arvosana oli silti hyvä, mutta ei se, jonka olisin toivonut.

    Todellisuudessa moni muukin oli ymmärtänyt saman tehtävänannon väärin ja heidänkin pisteensä olivat tippuneet sen myötä. Toinen fakta oli myös se, että olin koko lukioajan kirjoittanut erittäin hyviä aineita ja saanut niistä huippuarvosanoja. Kaikki tuo kuitenkin oli merkityksetöntä tuossa hetkessä, jolloin koin täydellisen epäonnistumisen tunteen.

    Itkimme tuolloin ystäväni kanssa koulun vessassa vuolaasti. Hän oli mielestään myös epäonnistunut. Samalla kuitenkin tsemppasimme toisiamme ja puhuimme toisillemme lempeästi. Kumpikaan ei kuitenkaan kuunnellut, vaan jatkoi itsensä sättimistä pitkään. Itselläni meni monta vuotta, ennen kuin uskalsin jälleen nähdä itseni hyvänä kirjoittajana. Tämä tapahtui opiskeluaikana, jolloin opettajani kehui kirjoittamaani esseetä mahtavaksi ja omaperäiseksi kirjoitukseksi. Tajusin tuolloin, kuinka tuo yksi kirjotus ja suhtautumiseni siihen oli kääntänyt ajatukseni omista kyvyistäni täysin.

    Palasin jokin aika sitten meditaatiossa tuohon hetkeen. Kohtasin 18-vuotiaan itseni vessassa itkemästä lohduttomasti. Katsoin tuota nuorta ihmistä ja koin häntä kohtaan todella suurta rakkautta ja myötätuntoa. Halasin tuota nuorempaa itseäni ja lohdutin häntä. Annoin hänelle voimaa ja uskoa tulevaan. Meditaation jälkeen oloni tuntui kevyemmältä. Uskon, että tämä kyseinen hetki ja sen "puhdistaminen" omissa muistoissani auttaa minua kirjoittajana myös tänään.

Tämä oli vain yksi esimerkki tilanteista, jollaisia itsensä ruoskija kohtaa elämässään. Sen sijaan, että olisin nähnyt kokonaiskuvan ja oman upeuteni, keskityin rankaisemaan itseäni tuosta ainoasta yhdestä asiasta. Sen sijaan, että olisin nähnyt mahdollisuuksia täynnä olevan puhtaan valkoisen paperin edessäni, keskityin siihen ainoaan pieneen mustetahraan paperin keskellä.

Olen omasta kokemuksesta huomannut, kuinka paljon energiaa ja aikaa vie omassa epäonnistumisessa rypeminen. Siksi olen tehnyt töitä päästäkseni siitä eroon.

Joka kerta, kun alan sättiä itseäni mielessäni, stressitasoni nousee ja energiaa valuu egon ravinnoksi. Ego rakastaa draamaa ja saa pienestäkin asiasta otteessaan vielä suuremman myrskyn aikaiseksi. Todella raskasta!!!

On hyvä asettaa rima korkealle ja tähdätä niitä asioita kohti, joita todella haluaa. On kuitenkin myös muistettava, että kaikki tavoitteet eivät välttämättä toteudu, kaikki asiat eivät mene kuten suunnittelee ja aina omat taidot tai jaksaminen eivät yksinkertaisesti riitä.

    • Kysy itseltäsi: mitä sitten? Mitä sitten jos et onnistukaan ensimmäisellä yrittämällä? Mitä sitten, jos suunnitelma ei toteudukaan, kuten ajattelit? Mitä sitten jos mokaat? Niinpä, mitä sitten! Kysypä sitten itseltäsi, mitä voin oppia tilanteesta? Mitä voin oppia siitä, että asiat eivät sujuneet, kuten minä tai joku muu oli odottanut! Sitten kiitä ja onnittele itseäsi. Olet oppinut taas uutta!
Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan. Se vaatii harjoitusta, mutta on sen arvoista!
Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan. Se vaatii harjoitusta, mutta on sen arvoista!


Opittu tapa ja siitä irti päästäminen

Mistä itsensä rankaiseminen sitten kumpuaa? Monet hakevat hyväksyntää ja rakkautta sillä, että he näyttävät kuinka erinomaisia he ovat. Puhutaankin usein kilteistä tytöistä, jotka tekevät kaikkensa täyttääkseen tuon täydellisen kuvan itsestään (Hep! Täällä vilkuttaa yksi!). Kiltit tytöt yrittävät täyttää kaikki ne toiveet ja odotukset, joita esimerkiksi isä tai äiti on heiltä odottanut. Myöhemmin he jatkavat tätä lapsena opittua tapaa ja pyrkivät täyttämään kaikkien muidenkin, mukaan lukien omat, toiveet. Jos eivät siinä onnistu, he rankaisevat itseään. Tämä varmasti on vain yksi juurisyy tälle käyttäytymismallille.

Olipa juurisyysi mikä tahansa, on hyvä tiedostaa se, että olet oppinut toimimaan niin. Tämä tarkoittaa sitä, että voit oppia siitä myös pois ja kohdata asian uudella tavalla! Kuinka lohdullista!

Olet siis oppinut rankaisemaan itseäsi, puhumaan itsellesi rumasti ja näkemään epäonnistumiset heikkoutena. Voit oppia näkemään nämä tilanteet opetuksina, puhumaan itsellesi lempeämmin ja kohtelemaan itseäsi kuin läheistä ystävääsi.

Vaikutuksia

Kun opit suhtautumaan itseesi myötätuntoisemmin, tulet myös tehokkaammaksi ja terveemmäksi. Kyllä! Mieti, miten mahtavaa!

Itseään ruoskiva ihminen usein vähättelee kykyjään tai ahdistuu epäonnistumisen pelossa. Tällöin saattaa myös jättää jotain tekemättä, koska pelkää jo valmiiksi omaa epäonnistumistaan. Tässä kaikessa valuu valtavasti energiaa hukkaan.

Kun oppii antamaan itselleen anteeksi, puhumaan itselleen lempeästi, näkemään opin virheiden teon takana, ja oppii keskittymään tulevaan menneisyyden sijaan, huomaa kuinka paljon enemmän saa aikaan. Tällöin energiaa vapautuu asioiden ratkaisemiseen niissä rypemisen sijaan.

Mieti kuinka paljon aikaa säästät, kun pääsi sisäinen sättijä hiljenee. Sättijän hiljentäminen laskee myös stressitasoa, joka itsensä ruoskimisesta syntyy. Stressitason alentamisella on suora vaikutus hyvinvointiisi myös fyysisesti. Kun opit antamaan itsellesi anteeksi ja opit hyväksymään itsesi ja tilanteet sellaisinaan, opit näkemään maailmaa ihan uudella tavalla. Mikset siis kokeilisi!

Miten se sitten tehdään?

Myötätunnon ja lempeyden kohdistaminen itseesi on avain vapautumiselle. Kuten kerroin, olet oppinut itsesi sättijäksi. Nyt onkin aika opetella puhumaan itselleen lempeästi ja kohtaamaan itsensä myötätuntoisin silmin. Tämä vaatii harjoitusta!

Ensimmäinen askel on havaita tilanteet, jolloin alat sättimään itseäsi. Kun havaitset toimintatapasi, voit myös sanoa sille ei kiitos!

On myös hyvä jutella asiasta muille. Kuuntele, kuinka lempeästi ystävät sinulle puhuvat ja ala käyttää samoja sanoja itsellesi puhuessasi! Myös ne henkilöt, joiden tiedät suhtautuvan asioihin mielestäsi upeasti, ovat varmasti halukkaita auttamaan sinua. Kannattaa siis rohkaistua kysymään näiltä ihmisiltä, jotka vaikuttavat olevan sinut elämänsä ja vastoinkäymistensä kanssa, miten he sen tekevät!

Tässä on pari harjoitusta avuksesi. Olen löytänyt niistä itse apua!

  • STOP- harjoitus
    Tämä harjoitus on niihin hetkiin, kun saat itsesi kiinni puhumasta itsellesi rumasti. Tämä on niihin hetkiin, kun sätit itseäsi. Heti kun huomaat toimivasi vanhalla tavalla itseäsi ruoskien, sano mielessäsi (tai ääneen) STOP! Pysäytä alkava ajatuskierre ennen kuin se pääsee pidemmälle. Vaihda itseäsi haukkuvat sanat lempeisiin. Mieti tässä hetkessä, mitä sanoisit ystävällesi samanlaisessa tilanteessa. Sano se sitten itsellesi. Ole lempeä.

  • Peiliharjoitus
    Katso peilikuvaasi. Hymyile itsellesi. Kerro, kuinka paljon rakastat itseäsi ja haluat itsellesi hyviä asioita elämässä. Katso itseäsi ja kerro mistä asioista pidät ulkonäössäsi, mistä elämässäsi. Nauti hetkestä itsesi kanssa.
    Jos harjoitus tuntuu hankalalta, aloita hymyilemällä itsellesi. Seuraavalla kerralla hymyilyn lisäksi sano itsellesi, mistä olet itsellesi juuri siinä hetkessä kiitollinen. Harjoitus auttaa sinua näkemään oman upeutesi. Se voi viedä aikaa, mutta suosittelen tekemään tätä ainakin kahden viikon ajan joka aamu! Mikset kokeilisi!

  • Kirje itselle
    Kirjoita itsellesi kirje, jossa nostat menneeltä viikolta/vuodelta asioita, joista olet ylpeä. Ne voi olla pieniä tai suuria onnistumisen hetkiä tai saavutuksia. Kun kirjaat ylös ne asiat, joista voit olla ylpeä sen sijaan, että kirjaat ne asiat, joissa haluat kehittyä tai jotka ovat menneet pieleen, opit näkemään niitä hiljalleen joka päivä. Tästä syystä kannattaakin kirjoittaa vaikka joka päivä ylös ne asiat, jotka on saanut aikaiseksi. Silloin huomaat, kuinka paljon enemmän niitä on kuin niitä asioita, joita et saanut tehdyksi. Usein ajatus kiinnittyy niihin tekemättömiin juttuihin. Käännä siis ajatusta hieman ja opi näkemään kaikki ne saavutukset, joita olet elämässäsi saanut!

  • Meditaatiomatka menneeseen
    Kuten kerroin lohduttaneeni 18-vuotiasta itseäni meditaatiossani, kannustan sinua tekemään samoin. Palaa mielessäsi niihin hetkiin, jolloin olet sättinyt itseäsi kunnolla. Halaa mielessäsi itseäsi ja kerro, mitä kaikkea hyvää elämässäsi tuossa hetkessä on. Vahvista omaa uskoa itseesi ja kasvata näin myötätuntoa ja uskoa itseesi. Kun olet palannut tähän hetkeen, sano nuo samat sanat peilikuvallesi!

  • Pienet muistutukset itselle
    Lempeyden opettelu vaatii harjoitusta ja muistutusta. Kirjoita itsellesi rohkaisevia sanoja ja voimalauseita ylös paikkoihin, joista ne myös näet. Näin muistat pitkin päivää, kuinka upea olet! Lauseita voivat olla esimerkiksi: Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. tai Minä riitän.

  • Onnitteluharjoitus
    Joka kerta kun epäonnistut tai et saa haluamaasi, onnittele itseäsi! Olet yrittänyt! Vain yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia. Jatka siis epäonnistumisia niin kauan, kun on tarve ja opi matkalla. Ole ylpeä siitä, että yritit! <3


Muista, sinä riität! Sinä olet hyvä! Sinä osaat kyllä!
Lempeää marraskuuta, ihana!

<3 Aija