Kun uuden suositukset viime perjantaina tulivat, tuli myös suustani litania kirosanoja. Turhautti, harmitti ja tuntui vaikealta jatkaa. Annoin tunteiden tulla, nousta pintaan ja myös päästin ne ulos kirosanoin ja ärinänä. Se on minun tapani. Toiset huutavat kaapissa tai tyynyyn. Kun ärsytyksen päästää ulos, se ei jää vaivaamaan.
Tämä teema on aina ajankohtainen. Varsinkin sen tärkeys korostuu näinä aikoina, kun maailma ja muut ihmiset ympärillämme yrittävät latistaa sen tosiasian, että sinulla on syytä olla kiitollinen niin monesta asiasta. Siksi kirjoitin myös tämän blogitekstin ja annan
sinulle lahjana kiitollisuusharjoituksen.
Olen viikon ajan seurannut omia ja läheisteni reaktioita yllättävään tilanteeseen, jossa elämme. Somesta olen lukenut ihmisten päivityksiä ja nähnyt erilaisia selviytymiskeinoja uuden arjen opettelussa. Lehdistä luen kauhukuvia poikkeustilan kestosta.
Uuden vuoden alku on aina ihmeellistä aikaa. Kokonaisenergioissa tuntuvat ihmisten toiveet, lupaukset ja muutoksen tuulet. Omalla kohdallani muutos on varsin konkreettinen. Katajanokan kodissamme ilmeni vuosien ajan seiniin tihkunut vesivahinko, jonka myötä asunnon kattoa ja seiniä kuivatetaan tuleva kevät. Tämä sai aikaan elämässämme sysäyksen...